miten tyydytetään muttei vähätellä lapsen mieltä?
miten tuo järjestystä valtavaan tietoon?
miten lapsen mielikuvituksellisia taipumuksia hyödynnetään?
miten helpotetaan moraalista tutkimusta?
tyydyttääkseen nämä alkulapsen perustarpeet Maria Montessori kehitti käsitteen ”kosminen kasvatus”.
” koska se on ollut … tarpeen antaa niin paljon lapselle, anna hänelle visio koko maailmankaikkeudesta. Maailmankaikkeus on vaikuttava todellisuus ja vastaus kaikkiin kysymyksiin…. Kaikki asiat ovat osa maailmankaikkeutta, ja ne ovat yhteydessä toisiinsa muodostaen yhden kokonaisuuden. Ajatus auttaa lapsen mieltä keskittymään, lopettamaan vaeltamisen päämäärättömässä tiedon etsinnässä. Hän on tyytyväinen löydettyään universaalin Keskuksen itsestään kaikesta.”
(Maria Montessori, inhimillisen potentiaalin valistamiseksi).
kosminen kasvatus esittää maailmankaikkeuden toimivan ennalta määrätyssä suunnitelmassa, jossa kaikella elämällä, myös ihmiskunnalla, on osansa. Kosminen kasvatus antaa lapsille mahdollisuuden kehittää kunnioitusta ja kiitollisuutta maailmankaikkeutta, heidän rooliaan ihmisyydessä ja heidän edellään tulleiden ihmisten työtä kohtaan. Kosminen kasvatus alkaa maailmankaikkeuden tarinasta, jonka kautta lapsi näkee kaiken keskinäisen suhteen. Kun lapselle esitetään maailmankaikkeuden tarina, yleiskatsaus, joukko ensimmäisiä periaatteita vahvistetaan. Tämä tarjoaa puitteet yksityiskohtien tutkimiselle. Opinnot ovat integroituja ja liittyvät kokonaisuuteen. Eri aiheita pidetään toisiinsa kytkeytyvinä, ja ne esitetään sellaisina. Esimerkiksi Egyptin historia on sidottu Niiliin, maantieteeseen, taiteeseen, kirjoittamiseen, geometriaan – kuten tulvien jälkeisessä 3-4-5 – kolmiossa-kasvistoon ja eläimistöön ja papyrukseen, kirjoituspaperiin, jota käytetään historian tallentamiseen, joka oli kohta, jossa astuimme ketjuun.
kosminen kasvatus tarjoaa puitteet kaikille opinnoille-oppiaineita ovat matematiikka, geometria, kieli, historia, maantiede, biologia, kasvitiede ja tiede. Ohjelmassa on myös taidetta, käsityötä ja musiikkia, ja lapsi käyttää tietokoneita tutkimukseen ja esittämiseen. Retket, jotka vievät lapsen tutusta ympäristöstään erilaisiin ympäristöihin ympäröivässä yhteisössä, ovat lapselle olennainen oppimiskeino ja siten olennainen osa ohjelmaa tässä kehitysvaiheessa.
Primaarivuodet ovat suurta laajenemisen, vakiintumisen ja henkisen kasvun aikaa. Kun lapset ovat saaneet hyvän käsityksen perusasioista esikoulussa, he ovat nyt valmiita ja halukkaita hankkimaan kulttuuria ja löytämään maailman ja paikkansa siinä. Heidän tiedonjanonsa on sellainen, että 12 ikävuoteen mennessä heidät on esitelty monille niille opintoaloille, jotka tavallisesti on varattu yläasteikäisille.