It has been tasan vuosi sitten I received my official Cornell guaranteed transfer acceptance. Muistan sen yhä kuin eilisen. Päivä oli täysin aurinkoinen, ja läheisen ystäväni kanssa istuimme sängylläni Case Western Reserve Universityn ahtaassa asuntolahuoneessani syömässä menneitä sushirullia katsellessamme toimistoa huolellisesti tasapainotetulla kannettavalla tietokoneellani. Se, mikä oli aina tuntunut niin kaukaiselta, oli yhtäkkiä muuttunut järkyttävän läheiseksi. Ennen kuin huomasinkaan, en enää kävellyt Euclid Avenuella Clevelandissa. Sen sijaan löysin itseni kävelemästä Ag Quadin läpi suloisessa vanhassa Ithacassa.
Cornellin yliopiston pitäminen mielessäni lähes joka päivä vuoden ajan sai sen tuntumaan enemmän käsitteeltä, jota ei voisi olla olemassa yli mieleni rajojen. Katsottuaan lukuisia YouTube-videoita ja hukuttauduttuaan näyttäviin Google-kuviin Cornell oli minulle aivan toinen maailma, jossa sen kauniit rotkot virtasivat kampuksen läpi, lukuisat kirjastot ja ruokasalit, uhkeat, kumpuilevat kukkulat ja henkeäsalpaavat rakennukset paistattelivat laskevan auringon säteissä.
nyt, eläessäni siinä, mikä oli ennen pelkkää fantasiaa, olen tajunnut, kuinka idealistinen Cornellin visioni oli, mutta samalla olen myös tajunnut todellisen kauneuden, joka piili kimaltelevien panoraamakuvien alla. Siirto lisäsi arvostusta Cornellin tyypillisiä kokemuksia kohtaan, jotka kattavat nuoruusvuotemme yliopistossa.
ensimmäinen vuoteni Cornellissa oli varmasti myrskyisä pelottavine jäykkyyksineen ja yllättävine käänteineen. Länsirannikolla sijaitseva koti ja perhe tunsivat aina olevansa hieman liian kaukana. Säännöllisen yhteydenpidon ylläpitäminen vanhojen ystävien kanssa kävi haastavaksi. Akateemiset ja ammatilliset suunnitelmani leijuivat ympäriinsä. Windchill kuivatti silmämunani, ja silmäni punoittivat ja kyynelehtivät, kun kävelin oppituntien välissä. Ei vain oli opiskelija väestö massiivinen,mutta myös fyysinen koko kampuksen oli todella ylivoimainen verrattuna pienempi yliopisto olin siirretty. Se oli suuri siihen pisteeseen, jossa minun piti ruoskia Google Maps löytää tieni luokkaan (ja joskus vielä tehdä). Tuntui kuin olisin kokenut eräänlainen ” fuksi vuosi 2.0.”
Siirtymä ulkoisena toisen vuoden vaihteen siirtona oli nopea, niskan kramppaava vuoristorata korkkiruuvimaisine silmukoineen ja lyhyine tasaisine hengitysjaksoineen jokaisen kolahduksen ja vuoren välillä. Tunsin itseni valmistautumattomaksi, araksi ja epävarmaksi.
mutta tämän alkukammon lisäksi vaihto-oppilaana oleminen toi lopulta mukanaan ainutlaatuisen kokemuksen, josta olen ikuisesti kiitollinen. Pystyin kokemaan Collegen eri silmin, ja se antoi minulle mahdollisuuden arvostaa pieniä asioita, joita en olisi voinut todella tunnustaa ja arvostaa muuten.
mutta kampuksen pikkujuttujenkin lisäksi koulutus itsessään toi kaiken oikeisiin mittasuhteisiin. Akateemikot ovat olleet raakoja, mutta yhtä palkitsevia, ja olen tajunnut, mikä etuoikeus on ollut saada opetusta näin loistavilta ja intohimoisilta professoreilta. On myös ollut uskomaton etuoikeus saada oppia kaikesta, mistä voisin unelmoida, kuten ihmissuhteista tai ” taikasienistä.”Mahdollisuudet ovat vaarallisen rajattomat, mikä asettaa minut odottamattomaan tilanteeseen, jossa minun on rajoitettava itseäni.Olen tullut selittämättömän kiitolliseksi siitä kannustavasta ohjaajien, neuvonantajien, ikätovereiden ja ystävien piiristä, joka on opettanut minulle, etten jää yksin.
ennen kaikkea olen tajunnut, kuinka suuri etuoikeus on käydä Cornellin kaltaista yliopistoa. Tällaista kokemusta on vaikea saada, ja minulla on tapana unohtaa se orgaanisen kemian esiasteiden ja 12-sivuisten esseiden keskellä. Ymmärtämällä, miten suunnaton oppilaan etuoikeus meillä on, voimme vain silloin tehdä myönteisistä ja kielteisistä kokemuksistamme kaiken kaikkiaan todella mieleenpainuvia.
en tarkoita sanoa, että kokemukseni Case Western-tapahtumassa olisi ollut ankeutta ja katumusta. Itse asiassa se on yksi herkimmistä ja mieltä avaavimmista kokemuksistani. Se antaa minulle isomman ja monipuolisemman kuvan siitä, mistä Collegessa on oikeasti kyse.
Alexia Kim on toisen vuoden opiskelija College of Human Ecology-yliopistossa. Hänet tavoittaa osoitteesta [email protected] kuka, mitä, missä, miksi? joka toinen perjantai tällä lukukaudella.